perjantai 23. kesäkuuta 2017

Juoksaritreeniä

Kun kerrankin sattui olemaan vapaapäivä, niin eikös sitä suunnattu hallille harjoittelemaan juoksukontakteja.

Frodon kanssa ollaan tähän mennessä tehty toistoja pääasiassa harjoituskontaktilla, johtuen puhtaasti siitä, että yleensä vain monitoimikenttä on vapaana kun ollaan käyty hallilla treenaamassa. Pari kertaa ollaan käyty Sorsasalossa tekemässä toistoja matalalla puomilla, mutta siihen juoksaritreenit ovatkin jääneet.

Tänään arvelin, että hallilla ei juhannuksesta johtuen saattaisi olla ketään (oikein arvasin) ja päästiin kokeilemaan ihan "oikeaa" puomia. Otettiin viisitoista toistoa, osa ilman bumpperia ja osa bumpperin kanssa. Bumpperin paikkaa vaihdoin pariin otteeseen.




Pakko kyllä sanoa, että pieni näätäeläin on ihan huikean pätevä <3 Osumatarkkuus oli täydet 100% edelleen, vaikka muutama hieman huonompikin toisto tuohon viiteentoista mahtui. Video kuitenkin paljasti, että ihan siistejä osumia olivat, joskin kisoissa mahdollisesti hieman tulkinnanvaraisia (ainakin näin ohjaajan näkökulmasta). Pyrkimykseni onkin opettaa Frodo osumaan kontaktille kaikilla neljällä tassulla, videolla suoritus 3/15 on mielestäni aika ihanteellinen. Bumpperi näyttäisi rytmittävän Frodon askellusta parhaiten ihan tuossa kontaktipinnan yläpuolella, joten seuraavalla treenikerralla otetaan kaikki toistot siitä ja katsellaan myöhemmin videolta onko rytmitys tosiaan niin hyvä miltä tämän päivän perusteella näytti.

Huomenna Frodolla onkin hieman erilainen päivä, sillä reissataan aamulla Kannukseen katsomaan Frodo tulevaa pikkuveljeä! Frodo ei tietenkään neliviikkoisia pentuja pääse katsomaan, mutta eiköhän tuo viihtyne paremmin kuin hyvin aidatulla pihalla. Hyvällä tuurilla pääsee vielä nuuhkaisemaan lampaitakin ;)

torstai 1. kesäkuuta 2017

Kevään tiivistetyt kuulumiset

Näin se aika taas rientää ja viime postauksesta on vierähänyt useampi kuukausi. Onhan tässä ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Sain kaikki farmaseuttivaiheen opintoni pakettiin, suoritin toisen harjoittelujaksoni KYS:illä sairaala-apteekissa ja valmistuin toukokuun alussa. Samalla siirryin työskentelemään vastapäiseen sädesairaalaan radiofarmasian laboratorioon ja voin sanoa, että olen todellakin löytänyt oman juttuni! Jatko näyttää myös melko lupaavalta, sillä mahdollisesti voin tehdä graduni tuonne ja jatkaa työskentelyä opintojen ohessa.


Mutta varsinaisiin koirakuulumisiin... Maaliskuussa ei oikeastaan tapahtunut mitään kovinkaan jännittävää. Treenailtiin tavalliseen tapaan agilityä ja rallya, ulkoiltiin ja otettiin välillä rennosti.




Huhtikuussa puolestaan päättyi kisa- ja näyttelytauko. 8.4. kilpailtiin oman seuran rallykisoissa. Napattiin molemmista starteista hyväksytyt tulokset ja koulari RTK2. Ensimmäiseltä radalta tuloksena 95 pistettä ja tuomarin palkinto. Pari pientä kauneusvirhettä tuli ja yhden -3 otin itse, kun en pysähtynyt tarpeeksi selkeästi istu-seiso-kierrä koiran ympäri tehtävän lopussa.

Toiselta radalta saatiin 82 pistettä. Harmillisesti toiseksi viimeisen kyltin eteentulo meni jostain syystä pieleen. Ensimmäisellä yrityksellä Frodo syöksyi suoraan maalikylttiä kohti (onneksi ehdin kieltää, sillä hylkyhän siitä olisi napsahtanut jos se olisi ehtinyt maaliin asti yksin). Uusinnassa taas Frodo läpsähti maahan, ja koska olin jo aiemmin uusinut yhden käännöksen (jossa kääntymisen sijasta Frodo tuli hienosti oikealle puolelle seuraamaan, tätähän me oltiin treeneissä harjoiteltu...), piti tehtävästä sitten ottaa -10.


Kaksissa näytelmissäkin pyörähdettiin. Imatralla 15.4. tuloksena hienosti AVO ERI2 viiden koiran joukosta. Outokummussa 23.4. taas tuloksena AVO ERI3 SA PU3. Molemmissa näyttelyissä oli lisäksi miestuomari, eikä Frodo pelännyt ollenkaan!

Imatra KV
Outokumpu RN. Kuva: Sari Kärki

Myös agilityä treenattiin ahkerasti ja saatiin jatkokurssi kunnialla päätökseen. Frodo on ihan uskomattoman pätevä pieni agilitynäätä, ei voi kuin ihmetellä <3 Myös SAGIn kevätkokouksesta kuului meidän kannalta loistavia uutisia, nimittäin ensi vuoden alusta meillä on viisi säkäluokkaa ja näiltä näkymin Frodo menee kokonsa puolesta pikkumineihin, mikä tarkoittaa että hyppykorkeudet tulevat olemaan maksimissaan 20 cm. Näin ollen kisauran aloitustakin tähdätään ensi vuoden puolelle. Hyppyradoille Frodo alkaisikin olla valmis, kuhan kepit saadaan vielä kuntoon.

Kuva: Sari Kärki

Niin, ja käväisihän meillä vielä kuun lopussa ihanainen Tähkä kylässä. Piakkoin selvinnee, oliko reissusta mitään hyötyä.


Toukokuussa pyörähdettiin 13. päivä Varkauden KR näyttelyssä. Tuomarinmuutoksesta johtuen meinasin jättää koko näyttelyn väliin ja Frodon pesukin jäi siinä sivussa. Näyttelyn likaisin koira palkinto olisi ehdottomasti kuulunut meille ja hieman hävettikin patsastella siinä viimeisten päälle puunattujen kilpakumppaneiden joukossa. Joka tapauksessa kannatti lähteä, sillä tuloksena oli AVO ERI1 SA PU4. Esitin myös pentuluokassa Frodon serkun Saanan, joka oli hienosti ROP-pentu.

Varkaus KV. Kuva: Hannele Leppänen.

Agilityssä siirryttiin kesäkauteen ja jatkokursseille nro 2 ja 3. Taso nousikin heti huimasti ja uusia haasteita tuli etenkin ohjaajille. Tosin itselle agilityn ohjaustekniikat ovat hyvinkin tuttuja ja kyllä ne poispäinkäännöt ja pakkovalssit sieltä lihasmuistista tulivatkin.  Nyt vaan hienosäätöä kaiken suhteen ja eiköhän sitä olla taas kartalla.

Pitkällisten kontaktiestevatvomisten jälkeen tulin viimein siihen tulokseen, että opetan Frodolle juoksukontaktit myös puomille. Tähän mennessä ollaan harjoiteltu kurssilla 2on2offeja, joissa ei sinällään ole mitään vikaa ja varmasti seuraavalle koiralle sillä metodilla kontaktit opetankin. Frodo on kuitenkin niin pitkäselkäinen, etten halua alkaa jarruttelemaan sitä A-esteellä, joten sinne tavoitteena on alusta asti ollut opettaa juoksarit. Miksi ei siis puomillekin, varsinkin kun Frodo ei kertaakaan karatessaan palkalle ole edes yrittänyt hypätä kontaktipinnan yli. Tähän mennessä ollaan tehty juoksareita muutamaan otteeseen harjoituskontaktilla ja osumatarkkuus on ollu täydet 100%. Sanoisinko että luonnonlahjakkuus... Ottaen tietysti huomioon myös lyhyet tassut, joilla on aika helppo loppupeleissä osua kontaktille.

Kuva: kennel Kertalaakin

Helatorstaina vihdoin syntyi se kovasti odoteltu beaglepentue. Uroksia tuli peräti kuusi kappaletta, mutta harmikseni kaikki olivat kolmivärisiä. Tosin ei tarvinnut tästäkään huolimatta kauaa miettiä otanko pennun vai en. Yhdistelmä on kaikin puolin todella kiva ja kerrankin on valinnan varaa. Näinpä uskallan jo luvata, että loppukesästä Frodo saa beaglerähvelön kiusakseen ;)

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Muutoksia suunnitelmiin


Pitkällisten rotuvatvomisten lopputulos oli se, että kyllä talossa kuitenkin pitää olla beagle - sillä ehdolla, ettei se näytä Kössiltä (=kaksivärinen). Tuollainen riiviöbaagelssi meille pitikin kotiutua tässä kuussa. Valitettavasti kuitenkin kävi niin, että pennun toinen kives ei kaikista toiveista huolimatta laskeutunut kymmenen viikon ikään mennessä, joten se etsii nyt kotia ilman harrastustavoitteita. Harmittaa kyllä kovasti, sillä tein kaikki kevään suunnitelmat omalta ja Frodon osalta pennun tuloa ajatellen. Mutta jos jotain positiivista, kasvattaja koirineen oli aivan ihana ja jään mielelläni odottelemaan seuraavaa yhdistelmää, joka mahdollisesti laitetaan aluilleen nyt keväällä. Nyt vaan kaikki sormet ja varpaat ristissä, että sieltä sitten syntyisi meille kaksivärinen poitsu.



Frodon kanssa ollaan ainoastaan treenattu. Pennun tuloa ajatellen hankin meille mahdollisimman monta paikkaa eri treeniryhmistä, kun ajattelin sitten treenata vaihdellen välillä pennun ja välillä Frodon kanssa. Noh, nyt kun pentua ei tullut, Frodo saa sitten treenata jatkossakin tokoa, rallyä ja agilityä 3-4 kertaa viikossa :D Kisa- tai näyttelysuunnitelmia ei siis maaliskuulle ole, kun tekemistä riittää muutenkin.

Seuraavat rallykisat olisivat vasta huhtikuun alussa oman seuran järjestämät tuplakisat, vaikka tässä olisi lähikisoja aiemminkin. Corgien rotumestaruus olisi myös houkuttelevasti Kannuksessa vielä ennen noita kisoja, mutta mietiskellään niitä vielä. Sinne on kuitenkin sen verran matkaa, eikä Frodo yhtään tykkää autossa matkustamisesta. Mietin vain, menikö meidän viime kisat penkin alle juuri pitkän, koiralle stressaavan automatkan takia? Huhtikuussa olisi myös tarkoitus palailla kehiin pitkän tauon jälkeen. Suunnitelmissa olisi ainakin alustavasti Imatra KV sekä varmasti Outokummun ryhmis.

Mutta nyt jatkan agilityn EO karsintojen livestreamin tuijottelua ja haaveilua. Kyllä minulle vielä joskus se lyhytkarvapyrri (tai kelpie) tulee ;)

lauantai 28. tammikuuta 2017

Viralliset selkäkuvat

Kevään viimeinen koulupäivä oli torstaina. Lopputyö on palautettu ja hyväkstytty, seminaarinkin sain pidettyä tiistaina (jännitti hurjasti, mutta selvisin!). Enää yksi tentti suoritettavana harjoittelun lisäksi, niin sitä ois sitten valmis farmaseutti. Harjoittelun aloitan maanantaina sairaalalla ja sieltä olisi töitä tiedossa koko kesäksi. Ihan huikea juttu kaikin puolin. Frodolle se tietty tarkoittaa sopeutumista pidempiin yksinolojaksoihin päivisin, mutta ainahan se on ollut kiltisti kotona.

Nyt kun pahimmat koulukiireet on ohitettu, palataanpa niihin viime viikolla otettuihin selkäkuviin.








Eläinlääkärin mielestä kuvissa ei ollut mitään huomautettavaa ja saatiin lupa jatkaa agilityä. Tässä vaiheessa olin kyllä oikein hyvillä mielin, mutta silti jäin jännityksellä odottelemaan kennelliiton lausuntoa.

Lausunnosta kilahti ilmoitus sähköpostiin jo viime perjantaina ja sydän hakaten menin heti sen omakoirassa maksamaan. Samoin tein sain lausunnon näkyviin, ja eihän se valitettavasti puhdas ollutkaan.


Frodolla on siis yksi (osittain) kalkkeutunut välilevy, joka sijaitsee neljännessä rintanikamassa. En jaksanut merkata sitä nuolella noihin kuviin, mutta kyllähän se sieltä näkyy kun osaa katsoa. Tätä vähän pelkäsinkin, sillä Frodon veljellä ja velipuolella on myös kalkkeutuneita välilevyjä. Kalkkeumien on useissa tutkimuksissa osoitettu olevan perinnöllisiä. Toisekseen selästä löytyi LTV1, jota olinkin jo omatoimisesti sihrustellut vuoden takaisesta lonkkakuvasta. Tämä on nykytietämyksen mukaan merkityksetön muutos, se ei aiheuta koiralle oireita eikä haittaa harrastamista mitenkään. IDD taas... En nyt oikein tiedä mitä siitä pitäisi ajatella.

IDD eli intervertebral disc disease on kondrodystrofisilla roduilla esiintyvä ennenaikainen välilevyn rappeumasairaus. Rappeutuneet välilevyt havaitaan röntgenkuvissa kalkkeumina, mutta aina esimerkiksi pienet kalkkeumat eivät näy kuvissa, joten todellisen määrän saa selville vain histopatologisilla menetelmillä. Välilevytyrän (eli kansanomaisesti mäyräkoirahalvauksen) ja kalkkeutuneiden välilevyjen yhteys on kuitenkin selvä, vaikka tyrä ei aina kehitykään kalkkeutuneeseen nikamaväliin. Suomeksi aiheessta löytyy erinomainen kirjallisuuskatsaus, joten en mene tässä sen tarkempiin yksityiskohtiin.

Nyt sitten kovasti pohdiskellaan, onko agilityn harrastamista järkevää jatkaa tämän lausunnon perusteella. Sanotaanko, että tieto lisää tuskaa tässäkin tapauksessa. Yksi kalkkeutunut välilevy ei kuitenkaan ole merkittävä välilevytyrän riskitekijä, mutta ei sen merkitystä tule vähätelläkään.

Katselin KoiraNetistä viime vuosina agilityssä startanneita corgeja (pemuja ja cardeja) sekä niiden terveystuloksia. Yllätyin, miten vähän kisaavia koiria oli kuvattu selän osalta, ottaen huomioon lajin kuormittavuuden ja corgin rakenteen. Pikaisella selailulla löysin vain kaksi koiraa, joilla oli virallinen selkälausunto ja näistäkin toisella oli IDD1. Ihan lohduttavaa huomata, että tämä koira näyttäisi kisaavan edelleen aktiivisesti kolmosluokassa. Tiedän myös tänä vuonna kymmenen vuotta täyttävän cardin, jolla on useampia kalkkeutuneita välilevyjä eikä koira ole koskaan oireillut selkäänsä.

Lillin välilevykalkkeuma. (Kuva napattu ell ruudulta puhelimella, joten pahoittelen kursoria.)

Omakohtaistakin kokemusta löytyy, sillä Lillillä on yksi kalkkeutunut välilevy rintarangan loppupäässä. Tämä löydettiin vajaa vuosi sitten, kun Lilli meni kipeäksi ja soittelin kiireellä läpi kaikki maakunnan päivystävät eläinlääkärit, kun vaikutti, että sen mahassa on jotain häikkää (selkäoireilu itse asiassa helposti muistuttaa mahakipua). Tämä on ainoa kerta, kun Lilli on mitenkään tuota oireillut. Diagnoosin jälkeen koiraa ei laitettu pumpuliin, vaan se elää edelleen täysipainoista, aktiivista metsästyskoiran elämää. Eläinlääkäri vain totesi, että välilevy ei välttämättä koskaan oireile uudestaan tai sitten oireilee. Aika näyttää. Sen perusteella ei siis ole järkevää lähteä rajoittamaan koiran elämää.

Sitten taas yhden kroonisen selkäkipukoiran omistaneena tahtoisin välttää ihan kaikki mahdolliset ja mahdottomat riskit. Toisaalta Kössikin harrasti agilityä yhdeksän vuotta täysin ongelmitta, oireilu alkoi yllättäen kun koira oli juoksennellut päivän vapaana. Vahva oletus on, että jotain sattui Kössille tuona päivänä. Mutta koska kukaan ei nähnyt mitään, kaikki on vain arvailujen varassa. Siitä olen kuitenkin varma, etten enää koskaan haluaisi omistaa yhtään kroonikkoa. Kössistäkin olisi totuuden nimissä pitänyt päästää jo paljon aiemmin irti.

Mutta ainakin näiden tietojen valossa jatketaan harrastusta nykyisellä tasolla. Lähinnä siis lyhyitä radanpätkiä rimat alhaalla, eikä kontaktiesteitä ole tarkoitus harjoitella vielä pitkään aikaan. Kaivelen aiheesta vielä lisää tietoa ja katsotaan sen perusteella, mitä tuleman pitää.

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Frodo aksaa



Tosiaan joulukuussa käytiin agilityn jatkokurssi Napakalla. Sain vihdoinkin koostettua pari pätkää viimeiseltä treenikerralta kokonaiseksi videoksi, joten laitetaan se tänne. Omasta ohjauksesta ainakin voin sanoa, että käskytyksen ajoittamiseen pitää kiinnittää huomiota ja valssit lähtee välillä valumaan ja menee muutenkin kaikkien taiteen sääntöjen vastaisesti. Frodo kääntyy kyllä ihan superhyvin tästä huolimatta. Itse asiassa Kössi oli ihan samanlainen "siivekkeen nuolija" luonnostaan, että ei ihmekään, etten ole koskaan oppinut täydellisiä valsseja. Saa nähdä opinko niitä vielä Frodonkaan kanssa, kun se kääntyy ainakin vielä loistavasti vaikka ohjaisin miten sattuu...



Viime viikolla loppiaisena seura järjesti jäsenille epikset, jossa oli tarjolla myös hauskaakin hauskempi putkiralli. Käytiin sitten juoksemassa se kahdesti, kun mölliradalle ei vielä uskallettu renkaan ja pussin takia. Ensimmäisellä kierroksella Frodo kieltäytyi muutaman kerran, mikä oli ihan odotettavissa, kun Frodolle putki on vähän sellainen hyi-este epämiellyttävän alustan takia. Toisella kerralla (video tästä suorituksesta) alku meni hyvin, mutta sitten radan ulkopuolella oli jotain kiinnostavaa ja lähdettiin seikkailemaan vähän omille teille.

Videolta kyllä huomaa aika hyvin, että Frodo on tehnyt paljon tokoa ja rallya, eikä tahdo millään irrota kädestä. Tätä nyt työstetään parhaamme mukaan jatkokurssilla. Plus itsekin voisin tuon turhan läpsyttelyn ja kannustamisen jättää vähemmälle, sillä Frodo ei ole Kössi eikä sitä tarvitse hetsata jatkuvasti. Vaikka Frodokin on vielä melko hidas radalla, uskon että vauhtia tulee estevarmuuden myötä.

Ylihuomenna sitten tiedetään, miten meidän harrastuksen jatkon käy. Frodo menee nimittäin kuvauspöydälle, ja kovasti toivon, ettei selästä löydy mitään huomautettavaa.

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Vuosi 2016

Näin taas vuosi hurahti. Olin jopa asettanut meille tavoitteita, joten kurkistetaanpas niitä ensiksi.


 Tavoitteet 2016
- valokuvaa enemmän Ei, ei ja ei... Kuvasin oikeastaan vain entistä vähemmän ja kännykkäräpsyjäkään ei pahemmin tullut otettua. Blogi oli siis kuvituksen osalta aika tylsä.
- eroon kisajännityksestä! Melkein. Ylitettiin kisakynnys, mutta jännityksestä en ole vielä päässyt eroon.
- paikka jonkun lajin treeniryhmästä Päästiin Hukka-putken rally-tokon omatoimiryhmään.
- yritetään voittaa Frodon pelko miehiä kohtaan Ainakin kolme viimeisintä näyttelyä miestuomareilla menivät hyvin, joten mahdollisesti täyttynyt?
- viralliset selkäkuvat? Ihan tämän vuoden puolella ei ehditty. Tammikuulle yritetään saada aika.

- RTK1, ehkä jopa avoimeen kisaamaan Napattiin RTK1 kolmella startilla ja ehdittiin kaksiin avoimen kisoihin, joista yksi hyväksytty.
- tokossa korkataan kokeet, tulostavoitteena ALO1 Ei. Paikkamakuu on vielä niin epävarma, että kokeeseen meno ei ole ajankohtaista.
- aloitellaan agility höntsäilymielessä Aloitettiin alkeiskurssi Hukka-putkella ja käytiin jatkokurssi Napakalla. Ensi vuonna jatketaan taas Hupulla.
- näyttelyistä SA, ehkä toinen SERT Seitsemän näyttelykäyntiä, 4x SA ja yksi sertikin napsahti.
- MH luonnekuvaus? Jätetään suosiolla tulevaisuuteen.

Tavoitteita saavutettiin loppujen lopuksi todella hyvin, vaikka alkuvuosi menikin ihan sumussa Kössin kuoleman takia ja intoa harrastaa ei ollut. Näytelyissä kyllä käytiin tuolloinkin, mutta vasta elokuun jälkeen aktivoiduttiin muiden lajien suhteen. Keskityttiin koko syksy pelkästään rally-tokoon, joten tokoa ei tullut tehtyä ollenkaan. Rally-tokossa edistyttiin kuitenkin huimasti ja treenattiin pääsääntöisesti tosi hyvällä fiiliksellä. Kisoissakin meni loistavasti ja kahdesta 100 pisteen tuloksesta alokasluokassa saa olla ihan ylpeä. Agilityssä Frodo on oppinut tosi nopeasti tekemään lyhyttä rataa ja näyttäisi nauttivan siitä, että välillä pääsee juoksemaan kunnolla :) Ohjaajakin on saanut haastaa itseään, kun laji on muuttunut huimasti tässä kuudessa vuodessa, mitä on tullut pidettyä taukoa.


Tavoitteet 2017
- viralliset selkäkuvat
- RTK2 ja voittajan liikkeet kuntoon, erityisesti käytösruutu ja oikealla seuraaminen ahkeraan treeniin
- käydään näyttelyissä jahtaamassa viimeistä sertiä
- aktivoituminen tokon suhteen: paikkamakuu ja kapulan pito koekuntoon, ehkä kokeeseen?
- agilityä jatketaan, jos selkäkuvissa ei ikäviä yllätyksiä

Tälle vuodelle en aseta suurempia tavoitteita. Syynä pääasiassa se, että jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, Frodo saa karvakaverin nyt keväällä ja vuoden päätavoite on kasvattaa siitä reipas, yhteiskuntakelpoinen koiranalku. Rotu pysyköön vielä salaisuutena, mutta sanottakoon, että se ei ole corgi eikä varmasti yllätä ketään ;)