lauantai 5. marraskuuta 2016

Onnistumisia ja pettymyksiä

(Pahoittelen pitkää tekstipostausta.)

Viime lauantaina kisailtiin rally-tokossa Liperissa ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa. Pistesaalis oli 92. Pikkuvirheitä tuli muutama ja yhden kolme pistettä möhlin puhtaasti itse käskyttämällä väärään aikaan. Kuitenkin ensimmäisen hyväksytty tulos avoimesta luokasta ja lisäksi saatiin vielä tuomarin palkinto. Perusteet menivät jotakuinkin näin: taitava koira, iloista tekemistä. Rally-tokoa parhaimmillaan! Etenkin tuo viimeisin kommentti sai innostumaan. Ollaan me jossain onnistuttu!

Tänään sitten suunnattiin Lahteen kisailemaan corgien rotumestaruudesta. Mietin monta kertaa viitsinkö ilmoittaa Frodoa noin kauas kisoihin, mutta kun meillä nyt on mennyt ihan mukavasti kisarintamalla ja treeneissä, luottavaisin mielin uskalsin lähteä esittelemään meidän taitoja. Korostan, että voittoa ei lähdetty hakemaan, vaan tekemään meidän tasoista suoritusta, riitti se sitten sijoituksiin tai ei.

Niinhän siinä kävi, että tultiin alas kovaa ja korkealta. Rata vaikutti piirroksena todella mukavalta ja Frodo teki hienosti, kun otettiin ennen rataantutustumista muutamia liikkeitä harjoitukseksi lämmittelyalueella. Rataantutustumisessakin oli vielä aika varma olo, että ei tästä pitäisi tulla mitään isompia ongelmia.

Frodon lähtövuoro oli luokassa neljäntenä ja sitä odotellessa huomasin, että Frodo ei ehkä ihan keskity täysillä. Tai jotenkin sillä tuntui olevan hirveä kiire ulos hallista. Käytin sitä pikaisesti ulkona pissalla ja sain vähän tsempattua sitä ennen meidän vuoroa.

Lähdössä kuitenkin Frodon kärsä suorastaan imeytyi mattoon kiinni, enkä saanut sitä millään ottamaan kontaktia. Odottelin ikuisuudelta tuntuneen ajan, että se nostaisi päätään, jotta päästään aloittamaan. Lopulta vain lähdin kävelemään ja onneksi se lähti tulemaan perästä. Kolme seuraavaa tehtävää menivät vielä ihan hyvin, mutta houkutuksella Frodo karkasi haistelemaan. Kaksi seuraavaa tehtävää olivat 360 asteen käännöksiä eikä Frodo IKINÄ ole laamaillut noin paljoa. Varsinkin 360 vasemmalle on ollut meidän bravuuriliike, mutta nyt tuntui, että Frodo olisi mieluumin ollut vaikka autossa (jota se siis inhoaa yli kaiken).

Seuraavalla kyltillä (istu käännös vasempaan istu) tuli totaalinen stoppi. Frodo ei mennyt istumaan millään, vaan tuijotti jonnekin hallin nurkkaan. Oli lopulta pakko uusia tehtävä, jotta sain sen edes jotenkin kiinnittämään huomiota siihen, että ollaan nyt tekemässä eikä haahuilemassa. Seuraava tehtävä oli pyörähdys, joka meni myös uusinnaksi, kun Frodo ei reagoinut käskyyn vaan katseli ihan jonnekin muualle. Kun seuraavakin tehtävä meni myös vähän sinne päin, totesin että tämä oli tässä.

Valehtelisin, jos sanoisin ettei harmita. Tämä oli meidän kisojen vuoden kohokohta, jota oli odotettu innolla. Karmaa kenties, tottakai juuri sen piti mennä niin penkin alle kuin olla ja voi. Muut corgit sentään tekivät häntä heiluen aivan huikeita yli 90 pisteen tuloksia, että rotu ei todellakaan ole häpeäksi lajissa. Toki sitten itseä harmitti vielä kahta kauheammin, kun muilla corgeilla meni niin hyvin ja meidän kohdalla tuloslistalla luki tylysti luopui... Jossittelua, mutta oltaisiin mekin ehkä saatu vielä raavittua jonkinlainen nippa nappa hyväksytty tulos kasaan, jos oltaisiin yritetty mennä rata loppuun. En vain kokenut sitä millään muotoa järkeväksi, kun koiran ajatukset ovat 90% jossain muualla kuin tekemisessä ja itselläkin siinä vaiheessa vaan paha mieli.

Radan jälkeen valehtelematta itketti. Olin niin pettynyt, sillä Frodo ei ole ikinä ollut noin kuutamolla, ei treeneissä saati kisoissa. Sitä vain mietti, mikä meni pieleen. Murjottiko Frodo, kun se ei autossa saanut olla etujalkotilassa, kuten yleensä vaan laitoin sen matkan ajaksi taakse häkkiin? Vieläkö se muisti, kun aamulla komensin sitä aika kovasti ennen lähtöä? Tultiinko kisapaikalle liian myöhään, ettei Frodo ehtinyt tottua hallin hälinään? Seurailin muiden suorituksia ihan omissa oloissani, enkä yksinkertaisesti kyennyt osallistumaan muiden corgistien iloiseen keskusteluun. Harmittaa sekin, kun olisi ollut kiva jutella ja tutustua, mutta olisin varmasti vaan kyynelehtinyt koko ajan. Joskus kyllä inhottaa olla näin kamalan herkkä luonteeltaan.

Kotimatkalla tuli sitten mietiskeltyä asioita. Pitää muistaa, että koira ei ole kone. Kössi oli kyllä aivan loistava esimerkki tästä. Ikinä ei tiennyt mitä odottaa ja se piti jatkuvasti nöyränä. Oikotietä onneen ei ollut. Onnistumisia tuli todella harvoin ja silloin kun niitä tuli, fiiliskin oli mitä mahtavin. Toki välillä teki mieli heittää pyyhe kehään ja tehdä koirasta rukkaset, kun se taas kerran keksi jonkun uuden typerän päähänpiston kisaradalla, mutta niistä tempauksista opittiin, eikä koskaan lannistuttu.

Frodo taas on ollut niin helppo kouluttaa ja sen kanssa on tullut pääosin pelkkiä onnistumisia sekä treeneissä että kisoissa. Onnistumiset ovat alkaneet tuntua niin itsestäänselviltä, että niitä ei osaa arvostaa, vaan jatkuvasti odottaa koiralta enemmän ja enemmän. Tottakai sitä oli jo mielessä, että me vedetään pelkillä yli 90 pisteen tuloksilla suoraan mestariluokkaan asti, ehkä jopa rallytokovalioksi. Oikeastaan siis tämä epäonnistuminen oli ihan hyvä palautus maan pinnalle, vaikka kova isku vasten kasvoja olikin.

Nyt siis kiltisti palauttelen mieleeni, mitä Kössi on minulle koirista ja kouluttamisesta opettanut. Jotkut muut voivat olla täydellisiä, mutta me ei olla. Eikä meidän tarvitsekaan.

perjantai 28. lokakuuta 2016

Hyvää syntymäpäivää sinne pilvenreunalle

Tänään olisi ollut Kössin 14 syntymäpäivä. Nyt ei kuitenkaan juhlittu uutta yhteistä vuotta, eikä tehty hienoa kakkua. 14 kynttilän sijaan sytytin vain yhden Kössin muistolle.


Heinäkuussa havahduin ensimmäisen kerran siihen, että Kössin kuolemasta on yli puoli vuotta. Tänään havahduin siihen, että kohta siitä on jo vuosi. Jotenkin tuntuu, että aika on pysähtynyt siihen jouluaattoiltaan, jolloin jouduin tekemään elämäni raskaimman päätöksen koskien parasta ystävääni. Ihan kuin se päivä olisi ollut vasta viime viikolla.


Elämä on ollut aika pitkään yhtä tunteiden vuoristorataa. Syyllisyys. Olisiko Kössin hyväksi vielä voinut tehdä jotain? Katkeruus. Miksi muut koiravanhukset saavat elää pitkään ja terveinä, kun Kössi ei saanut? Epäilys. Haluanko edes jatkossa omistaa koiria, kun niistä luopuminen on näin raskasta? Suru. Miten sitä rasittavaa höppänää voikin olla näin kova ikävä?


Kaikesta huolimatta elämä jatkuu. Pakkohan sen on jatkua. Kössi nukkuu nyt taivaan sohvilla ja minulla on onneksi Frodo täällä kaverina. Pyörähdettiin iltapäivällä hautausmaalla viemässä Kössille kynttilä ja tietenkin Frodo pääsi mukaan. Voi sitä riemua, kun se sai juoksennella pöhelönä ympäriinsä märkien lehtien seassa. Kyllähän sitä väkisinkin alkoi hymyilyttää muuten niin harmaan päivän keskellä.

torstai 6. lokakuuta 2016

Corgieläin 2 vuotta



Näin se aika vain rientää. Vastahan jännityksellä odottelin pentujen syntymää ja sitä, että riittääkö meille pentua.

Loppuvuoden suunnitelmissa on käydä vielä kahdet rally-tokokisat, mutta ei oikeastaan muuta. Treenailua toki jatketaan normaalisti rallyssä ja agilityssä. Jyväskylän näyttely jää nyt väliin, kun tuli muutama ylimääräinen menoerä ja opiskelijana on pakko ajatella hieman talouspuoltakin. Näiltä näkymin keskitytään nyt enemmän muihin harrastuksiin, joten viimeisen SERTin metsästys menee reilusti ensi kevään puolelle. Mihinkäs tässä kiire on.

Pentukuume on kova, ja aivan täydellinen yhdistelmä olikin jo kiikarissa, mutta pennun luovutus olisi osunut juuri mahdollisimman pahaan saumaan marraskuulle, kun minulla menee koulussa päivät labrassa ja lopputyötäkin pitäisi siinä sivussa kirjoitella. Plus siihen päälle kaikki marraskuun muut menot, joita on kertynyt jo ihan kiitettävästi kalenteriin. Näin ollen oli pakko ajatella järjellä tunteen sijaan ja lykätä suunnitelmia myöhemmäksi. Harmittaa kyllä ihan älyttömästi, sillä siinä yhdistelmässä olisi kolahtanut ihan kaikki. Veikkaan, että toista yhtä hyvää ei löydy ihan vähään aikaan, joten saattaa taas olla rodun vaihto edessä. (Tai paluu entiseen...) Katsellaan.

lauantai 24. syyskuuta 2016

RTK1

Tänä aamuna startattiin kohti Kurkimäkeä metsästämään sitä viimeistä hyväksyttyä tulosta rallyn alokasluokasta. Iso alokasluokka oli jaettu kahteen osaan, josta Frodo oli onneksi ensimmäisessä erässä. Eipähän tarvinnut pitkään jännittää omaa vuoroa odotellessa.

Rata oli mielestäni melko simppeli ja sisälsi paljon vasemmalle kääntymisiä (joka on meille hyvä juttu). Rata oli myös huomattavan lyhyt Joensuun rataan verrattuna, joten ajattelin Frodon selviävän siitä kyllästymättä loppuun asti.

Sitten itse suoritukseen. Frodo oli tosi hyvässä vireessä radalle mennessä ja teki taas loistavasti töitä. Tosin yhdellä tehtävällä piti jäädä vähän raapimaan, mutta onneksi istuminen kuului tehtävään, joten siitä ei tullut vähennyksiä. Tuloslistalle ilmestyi kolminumeroinen luku meidän nimen perään ja RTK1! Tarkoittaa siis sitä, että päästään tuosta raivostuttavasta hihnasta eroon.

Sitten vain jänskäilemään muiden suorituksia. Frodo oli ensimmäisen alokasluokan erän jälkeen ylivoimaisessa johdossa, mutta toinen ryhmä teki todella hienoja tuloksia ja kaksi muutakin 100 pisteen suoritusta joukkoon mahtui. Näistä Frodolla oli hitain aika, joten sijoitus oli lopulta kolmas!



Tästäpä onkin hyvä jatkaa avoimeen luokkaan. Muutama uusi juttu siellä tulee, joten niitä nyt vaan ahkeraan treeniin. Seuraavat kisatkin ovat jo mietintämyssyn alla.

perjantai 9. syyskuuta 2016

Viikon kuulumiset

Hieman taas blogi laahaa jäljessä, mutta ei voi mitään kun on niin kiireinen viikko. Pahoittelen! Tässä siis tiivistettynä viikon kohokohdat, jotka nyt ovat melko rallytokopainotteisia.

Tosiaan viime sunnuntaina kisattiin Joensuussa. Tällä kertaa sain äidin mukaan videoimaan meidän suorituksen, joten se puhukoon puolestaan.


Tosiaan Frodo oli vähän laiskanpulskealla tuulella ja aika monessa kohtaa jäi ihmettelemään maailman menoa. Toki itsekin tein muutamia ihan typeriä mokia, kuten alussa lähdin kiertämään koiraa vaikka se ei vielä istunut. Taluttimen kiristymisestä tuli -2. Tuo yksi ohjaajavirhe kyltiltä 11 on hieman mysteeri, mutta jotain säätämistä siinäkin oli.

Radalta kuitenkin 91 pistettä eli toinen hyväksytty tulos. Hyvä Frodo!


Heti seuraavana päivänä aloitimme rallytreenit Hukka-Putken omatoimiryhmässä. Nyt meilläkin on vihdoin oma kotiseura, sillä Frodo hyväksyttiin agilityn alkeiskurssille! Ihan huippu juttu. Ja mikä parasta, treenit ovat meiltä kävelymatkan päässä. Tämä rallyn treeniporukka vaikutti ensimmäisen kerran perusteella mukavalta. Frodo ei kyllä keskittynyt treeneissä yhtään, mutta jospa seuraavalla kerralla paikka olisi jo tutumpi ja hajut vähemmän kiinnostavia.

Keskiviikkona meillä oli ratatreenit Midogilla, jossa olemme Frodon kanssa rally-tokoa tähän asti treenanneet. Treenien lopuksi tehtiin rataa kisanomaisesti, Frodolle 94 pisteen tulos. Yksi -3 uusimisesta ja loput -3 taluttimen kiristymisestä. Odotan niin innolla pääsyä avoimeen luokkaan, jotta päästään tuosta turhakkeesta eroon. Voitte nimittäin uskoa, että hihna on matalajalakaisen koiran kanssa hankala pitää niin löysällä, että lukko ei nouse yli 90 asteen kulmaan, mutta kuitenkin sen verran kireällä, ettei se sotkeudu koiran jalkoihin.

Ja tosiaan nyt sunnuntaina alkaa agilityn alkeiskurssi teoriakerralla. Olen ihan innoissani, että päästiin tuolle kurssille. Yksityisillä koirakouluilla hinnat ovat sen verran suolaiset, että olisi muuten saanut jäädä väliin. Vähän jännityksellä odotan, miten Frodo lajiin suhtautuu.

lauantai 20. elokuuta 2016

Rallyuran avaus Varkaudessa

"Syteen tai saveen" ajattelin, kun viimeisenä ilmopäivänä kysyin meille paikkaa Varkauden rallykisoihin. Mahduttiin mukaan, joten se oli menoa sitten.

Kisapäivä koitti sateisissa merkeissä. Oltiin kerrankin ajoissa paikalla ja pääsin ihan ensimmäisenä ilmoittautumaan. Lenkitin Frodon ja siinä sivussa alkoi muitakin osaanottajia ilmestyä paikalle. Tuomari mittasi kaikki ensimmäistä kertaa kisaavat ja varmensi kilpailukirjat.

Ehdin jo kotona hieman tuunata meidän kisakirjaa. Nyt pitää vain toivoa, että se on edelleen sallittua...

Sitten päästiinkin tuomarin puhuttelun jälkeen tutustumaan rataan. Radalla ei ollut meille mitään erityisen vaikeaa tehtävää eikä onneksi vauhdinmuutoksia.

Frodo tuntui olevan tosi hyvässä vireessä, kun harjoittelin muutamia tehtäviä ennen meidän vuoroa. Lähtövuoromme oli vasta 14., joten hyvin oli aikaa katsella muiden suorituksia. Sade loppui jonkin aikaa ennen meidän vuoroa ja tässä vaiheessa Frodoa alkoi kiinnostaa maan haistelu enemmän kuin mikään muu. Onneksi sain tsempattua sen sopivaan tekemisen meininkiin juuri kun meidän oli määrä astella radalle.

Oman vuoron odottelua autossa
Rata tuntui menevän loistavasti. Frodo piti hyvin kontaktia, eikä maahanmenotehtävissä hötkyillyt istumaan, minkä epäilin olevan meidän todennäköisin kompastuskivemme. Maaliin tullessa oli ihan superfiilis. Frodo teki huipusti ja mielestäni en itsekään tehnyt mitään pahempia virheitä (yleensä harrastan sellaista typerää paikallaan askellusta, josta ropisee kivasti miinuksia askletehtävissä, plus hihna pääsee aina huomaamatta kiristymään). Sitten vain odotelemaan tulosten ilmestymistä taululle.

Ja täydet 100 pistettä ansaittiin tuolla suorituksella. En siis ihme kyllä ollut mokannut omalla toiminnallani mitään tehtävää! On kyllä melko epätodellinen olo, kun pelkkää kokemusta lähdettiin ekoista kisoista hakemaan. Neljä koirakkoa teki 100 pisteen suorituksen, joista meillä oli toiseksi nopein aika. Eli sijoitus 2. Hyvä Frodo!



Frodo voitti tuollaisen ihan itsensä näköisen lelun. Nyt se tyytyväisenä ja hyvin laiskana leikkii sillä rankan päivän päätteeksi.

Kahden viikon päästä rallitetaan Joensuussa. Tästä suorituksesta on todellakin suunta vain alaspäin, mutta tehdään silloinkin parhaamme.

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Kesälomalta paluu

Niin siinä neljä kuukautta Outokummussa hurahti työntäyteisissä merkeissä. Nyt ollaan vihdoin palattu Kuopioon ja Frodokin saa taas totutella elämään ilman omaa aidattua pihaa.

Juuri mitään ei olla kyllä ehditty tehdä. Tai tarkoituksenahan oli treenata kesä Outokummussa, mutta totta kai kaikki ryhmät menivät kesäksi tauolle, joten se jäi siihen. Näytelmissä pyörähdettiin toukokuussa Joensuu KV:ssa, arvosanalla NUO ERI2 SA. Arvostelu (tuomarina Paavo Mattila) oli pääasiassa hyvin positiivinen, mutta alaleuan pienuudesta tuli mainintaa ja liikkeet eivät olleet ihan parhaimmillaan ruohikolla.


Heinäkuussa Frodosta tuli setä kuudelle beaglen pennulle, kun Lilli synnytti 8.7. kolme urosta ja kolme narttua. Pennuntuoksuista kesää on siis tullut vietettyä, joka valitettavasti loppui nyt Kuopioon paluuseen. Pentukuume on luonnollisesti kova ja toisesta koirasta on tullut haaveiltua jo hyvä tovi. Jospa ensi vuonna aletaan katsella Frodolle kaveria tähän talouteen.

Tiistaina pyörähdettiin entisen kotiseuran mätsäreissä Liperissä, kun kerrankin sattui olemaan miestuomari paikalla. Tuomarin lähestyessä pöydällä Frodo taas vähän säikähti, mutta tuomari oli todella fiksu ja pysähtyi vähän kauemmaksi, kun näki Frodon olevan hieman epävarma. Frodo vähän aikaa katseli tuomaria kauempaa ja rentoutui ihan silmin nähden. Käsittely menikin sitten ihan loistavasti! Jospa tästä pelosta vielä joskus päästään eroon. Tuloksena nuorten PUN4, joten ei huono sekään.

Veneilemässäkin käytiin kesällä!

Perjantaina pyörähdettiin Sawo Showssa. Tosiaankin vain yhtenä päivänä, kun joka päivälle oli kutsuttu miestuomari, joten en viitsinyt lähteä ottamaan riskiä elinikäisistä traumoista. Päiväksi valikoitui perjantai, koska Googlen kuvahaun perusteella norjalainen Espen Engh näytti mieheltä, jota Frodo pelkäisi tarjolla olevista vaihtoehdoista vähiten. Tästä olenkin saanut monet naurut, kun useimmathan valitsee tuomarin, joka saattaisi tykätä siitä omasta koirasta. Minä taas valitsen tuomarin, josta koirani saattaisi pitää. Tulospuolella ei kyllä juhlittu (NUO EH2), mutta Frodo ei pelännyt yhtään ja se onkin pääasia.

Menin myös hetken mieliohteesta ilmoittamaan Frodon virallisiin rallytokokisoihin 20.8. Ei varmaan ihan fiksuin idea, kun ollaan pidetty treenitaukoa neljä kuukautta ja koiran keskittymiskyky on tällä hetkellä pyöreä nolla, kun yritin ottaa pihalla muutamia liikkeitä harjoitukseksi. Mutta päästäänpähän kisakynnyksen yli ja saadaan hommattua kisakirja odottamaan tulevia koitoksia.

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Beaglepostaus

Tosiaan tytöt pyörähtivät Polvijärven ryhmänäyttelyssä 16.4. Lilli oli elämänsä ensimmäistä kertaa osallistumassa mihinkään koiratapahtumaan, Hippu oli mukana lähinnä henkisenä tukena Lillille (jota ei vieläkään olla saatu kunnolla vieroitettua emästään... Se on vähän mammantyttö.) Koska 10-vuotiaat pääsivät ilmaiseksi, niin mummokin pääsi näyttämään esiintymistaitojaan veteraaniluokassa.

Paikalle mentiin sen verran hyvissä ajoin, että Lilli saisi rauhassa totutella näyttelypaikan hälinään. Lilli ei tosiaan ole pahemmin käynyt missään koiratapahtumissa, ihan muutaman kerran se on tainnut olla mätsärissä turistina. Lilli ei tosiaan siedä vieraita koiria juuri ollenkaan, vaikka muuten se on kyllä maailman ystävällisin otus (niin kuin beaglet nyt yleensäkin ovat). Onneksi beaglejen kehä oli sentään ulkona, niin oli paljon tilaa ympärillä ja mahdollisuus katsella muita koiria vähän kauempaa.



Kehät olivat reilusti myöhässä, joten paikan päällä saatiinkin kulutettua ihan kunnolla aikaa. Lillikin alkoi rentoutua loppua kohden, eikä mutristellut huuliaan ihan jokaiselle näkemälleen koiralle. Avoimessa luokassa oli kaksi narttua. Lilli yllätti, eikä välittänyt yhtään meidän takana tulevasta nartusta. Kehä oli kyllä tilavakin, että ei ihan peräkanaa tarvinnut juosta. Esiintyminen nyt oli muuten mitä oli, kun taidettiin tasan yhden kerran harjoitella pihalla ennen tätä koitosta.

4v. Sopivat mittasuhteet, erinomainen tyyppi. Vaaleat silmät, muuten hyvä pää. Erinomainen ylälinja, luusto ja käpälät. Hyvä eturinta, takakulmaukset ja päivän kunto. Hyvä häntä ja karvan laatu. Liikkuu hieman lyhyesti, mutta rodunomaisella liikemallilla. Tarvitsee kehätottumusta.


Tuloskin yllätti positiivisesti, nimittäin AVO EH1. Kuulemma erinomaiseenkin voisi olla mahdollisuudet, jos esiintyisi tottuneemmin. EH riittää meille kyllä paremmin kuin hyvin ja nyt keskitytään muihin juttuihin. Eihän sitä tiedä, vaikka pyörähdetään joskus veteraaniluokassa näytillä.


Sitten oli Hipun vuoro päästä pyörähtämään kehässä. Mummo nyt luonnollisesti esiintyi huikeasti ja ihastutti tuomarin. Tämän vuoksi saatiin astetta parempi arvosana, mitä Hippu todellisuudessa ansaitsisi, nimittäin EH1. Arvostelu on kyllä muuten ihan Hipun näköinen.

10v. Erittäin hyvä tyyppi, vahvarunkoinen, iloisesti esiintyvä. Pitkälinjainen pää, tilava runko. Pitkähkö lanneosa, niukat tasapainoiset kulmaukset. Hyvät käpälät. Selkälinjassa pehmeyttä. Hyvä karvapeite. Esitetään edukseen. Toivomme pitkää ikää.



Mummo käväisi myös 5.5. järjestetyssä mätsärissä. Frodonkin oli tosiaan tarkoitus osallistua tähän harjoituksena Parikkalaa varten, mutta koska en saanut ketään apukädeksi, päätin ottaa mukaan vain Hipun. Päivä oli todella lämmin, mutta Hippu jaksoi hyvin. On se todellakin teräsmuori.

Tuloksena punainen nauha ja veteraanien voitto. BIS kehässä meille napsahti toinen sija. Tämä oli Hipun viides BIS-sijoitus sen mätsäriuralla.



Hipun kanssa on niin mieltä lämmittävää käydä mätsäreissä, kun näkee, että se nauttii esiintymisestä ja saamastaan huomiosta joka solullaan. Häntä heiluu ja välillä suusta pääsee riemun haukahduksia, joka on Hipulle aika tyypillinen tapa osoittaa innostusta ;) Tuollakin tulosten kirjaaja vain nauroi, että kyllähän nyt mummot saa vähän ääntä pitääkin.

lauantai 14. toukokuuta 2016

Parikkala RN



Toukokuulle olin ilmoittanut Frodon kahteen näyttelyyn, joista toinen oli Parikkalan ryhmis 7.5. Lähinnä oli tarkoitus matkalla pyörähtää kehässä ja mennä sitten kyläilemään veljeni luo Lappeenrantaan. Kehät olivat tuttuun tapaansa yli tunnin myöhässä, joten sain kuitenkin hermoilla paikan päällä ihan kunnolla ennen meidän vuoroamme. Päivä oli aika lämmin, joten mietin miten Frodo jaksaa ylipäätään odotella niin pitkään. 


Corgeja oli ilmoitettu vaivaiset viisi kappaletta. Uroksia oli kaksi, joista toinen kilpaili junioriluokassa ja Frodo ensimmäistä kertaa nuorten luokassa. Molemmille ERI ja SA, josta pääsimme sitten suoraan paras uros kehään. Frodo osoitettiin hämmästykseni ykköseksi, joten näin ollen toinen SERT on nyt plakkarissa. Nartuista kumpikaan (yksi oli poissa) ei saanut SA:ta, joten Frodo oli siis automaattisesti myös ROP! Tuomarina Nina Janger.

18 kk. Oikeat mittauhteet. Leikkaava purenta. Kauniit silmät ja korvat. Kuono-osa voisi olla tyvestään hieman voimakkaampi. Hyvä eturinta. Kaunis ylälinja. Hyvät käpälät ja raajaluusto. Liikkuu hyvin takaa, hieman kapeasti edestä. Hyvä karvapeite. Hyvin kulmautunut takaa. Vauhdikas esiintyjä. Alaleukaa saisi olla hieman enemmän.



Pitihän se tietenkin jäädä vielä ryhmäkehiin, koska en usko, että näitä tilanteita meille välttämättä tulee enää vastaan. Frodo oli jo tässä vaiheessa päivää aika väsynyt, mutta jaksoi vielä hienosti skarpata kehässä. Meidät valittiin vielä jatkoon, mutta neljän parhaan joukkoon ei kuitenkaan ylletty. Siitä huolimatta hieno kokemus päästä pyörähtämään isossa kehässä!



Parikkalasta matka jatkui Lappeenrantaan, jossa yövyttiin. Frodollekin kelpasi uni rankan päivän päätteeksi.


Ensi viikolla suuntaamme vielä Joensuuhun, kun sinne olen Frodon ilmoittanut. Kesäkuussa ei sitten käydä missään, heinäkuukin on vielä avoin. Nyt kun sertit on kasassa niin eipä ole periaatteessa tarvettakaan.

maanantai 2. toukokuuta 2016

Frodo 18kk






Kuulumisia pitkästä aikaa. Monesti on jo aiemmin pitänyt kirjoitella, mutta kahdeksan tunnin työpäivät sekä harjoitteluun liittyvät tehtävät vaativat veronsa. Varsinkin nyt ensimmäisen kuukauden aikana on tullut niin paljon uutta asiaa joka päivä, että kotiin päästyä ei oikeastaan muuta jaksakaan kun maata sohvalla. Jospa se vielä tästä.

Frodo saavutti tosiaan viime kuussa 18 kuukauden iän. Näin se aika vain rientää, viikonloppuna näytellään Parikkalassa ekaa kertaa nuorten luokassa. Lienee aika myös kertoilla Frodon ensimmäisten pentujen kuulumisia. Pääsiäisen tienoilla Iisalmessa Mursu synnytti viisi punavalkoista poikaa ja kaksi trikkityttöä. Pennut kasvavat kovasti ja voivat hyvin. Parin viikon päästä pääsen minäkin niitä pallottelemaan.

Sen sijaan Tytin synnytys ei mennyt ihan oppikirjojen mukaan. Marjon blogista löytyy tarkempi kertomus asiasta, mutta lopputulemana oli kuusi pientä enkeliä. Onneksi Tytti on kunnossa. Otti kyllä minullekin koville myötäelää noita tapahtumia, puhumattakaan sitten miltä Marjosta on tuntunut menettää koko pentue. Ei se kasvattaminen aina ole helppoa :'( Kyllä muistui taas mieleen kahdeksan vuoden takainen suru ja huoli.


Nimittäin Hipun ensimmäinen pentue oli yhtä epätoivoa. Nisätulehduksen seurauksena Hippu ei halunnut imettää ollenkaan, vaikka maitoa kyllä lopulta tuli, ja seitsemästä pennusta neljä saatiin pulloruokittua elävien kirjoihin. Pentujen paino ei millään lähtenyt nousemaan, päinvastoin painot vain laskivat ja laskivat. Ihme ylipäätään, että yksikään selvisi. Näin myöhemmin kun tarkastelin kirjapitoa pennut saavuttivat syntymäpainonsa suunnilleen kahden viikon ikäisinä! Kasvu lähti käytännössä käyntiin vasta, kun pennut alkoivat saada kiinteää ruokaa. Kaikista neljästä kasvoi huonosta alusta huolimatta hienoja koiria ja heinäkuussa toivottavasti kaikki neljä juhlivat 8v synttäreitään.

Nyt kun beagleista oli puhe, pitänee vielä kirjoitella siitä Hipun ja Lillin Polvijärven näyttelyreissusta. Sehän nimittäin meni yli odotusten (=Lilliä ei hylätty huonon käytöksen takia ja Hippu sai paremman arvosanan, mitä todellisuudessa ansaitsisi.) Mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Goodbye Kuopio

Ei me kokonaan olla pois muuttamassa, mutta hetkeksi kuitenkin maisemaa vaihdetaan. Perjantaina oli kevään viimeinen koulupäivä ja aloitan huhtikuun alussa työharjoittelun Outokummussa. Liityin jo paikalliseen kennelseuraan ja toivon mukaan päästään treenaamaan sekä rallya että tokoa. Pitää vielä selvitellä, mikä on treeniryhmien tilanne.


Kaikkea muutakin on tässä ehtinyt tapahtua. Ylläoleva kuva on otettu Tytin vierailulta noin kuukausi sitten. Uskallettakoon nyt vihdoin paljastaa, että Frodolla on käynyt peräti kaksi tyttöä täällä kylässä ja näyttäisi vahvasti siltä, että molemmat ovat tiineenä. Vielä vähän aikaa saa jännäillä ja odotella pentujen maailmaan tuloa. Toivotaan, että kaikki menee hyvin :)

Nyt on ollut aivan loistavia ulkoilusäitä (jos teillä olevaa kuraa ei lasketa) ja toissapäivänä käväistiin Miisan ja Hansun kanssa lenkillä Savilahden jäällä. Vielä uskallettiin mennä, vaikka kahteen kertaan mietittiinkin. Pari kuvaa tuli reissulla räpsäistyä ja Frodo joutui pitkästä aikaa pesulle lenkin jälkeen.





Niin ja pyörähdettiinhän me Nurmeksen ryhmiksessä 13.3. hakemassa EH. Tuomarina oli Maija Sylgren.

17 kk. Riittävät rungon mittasuheet. Kuono-osa voisi olla täyteläisempi silmien alta. Oikea purenta, hyvät korvat. Hyvä kaula ja ylälinja seistessä. Rintakehä voisi olla pidempi, lyhyt rintalasta. Aavistus lisää raajakorkeutta ei olisi pahitteeksi. Liikkuu riittävällä askeleella. Hyvä karvan laatu. Reipas käytös.

Tarkoitus oli käydä pyörähtämässä viimeistä kertaa junioriluokassa Lappeenrannassa viikonloppuna, mutta tuomarinmuutoksen vuoksi päätettiin jättää ne karkelot väliin. Frodon osalta seuraava näyttely on sitten mahdollisesti toukokuussa. Hippu ja Lilli kuitenkin pääsevät pyörähtämään kehässä Polvijärvellä huhtikuun puolella. Lilli saattaakin järjästää aikamoisen spektaakkelin, kun sillä on paha taipumus pelkorähistä isoille koirille (usein muillekin), joten katsotaan tuleeko koko näyttelypaikalle menosta yhtään mitään. Kovasti toivoisin, että se edes olisi luokassaan ainoa osallistuja...

maanantai 29. helmikuuta 2016

Tuusniemi RN

Pyörähdettiinpä sitten lauantaina vuoden toisessa näyttelyssä Tuusniemellä. Odotuksia ei juuri ollut, sillä junioriuroksia oli näyttelyyn ilmoitettu peräti kuusi kappaletta.


Tuomarina oli Maija Mäkinen. Frodo oli viimeisenä arvosteluvuorossa luokassaan ja tuomari tunnusteli Frodon kylkiä ikuisuudelta tuntuvan ajan. Olin ihan varma, että tulee mainintaa laihuudesta, sillä Frodo oli ennen näyttelyä taas paastonnut useamman päivän putkeen (paasto muuten jatkuu edelleen) eikä ehkä ole ihan parhaimmassa kunnossa... Mokoma nirppa. Lisäksi liikkeet menivät ihan pelleilyksi, sillä kehässä oli vettä ja Frodo halusi kaikin keinoin välttää tassujen kastumisen. Tuomari joutui liikuttamaan meidät useaan kertaan, että sai katsottua liikkeet ilman että Frodo kiskoi koko ajan sivusuuntaan. Yllättäen saatiin kuitenkin ERI ja päästiin heti kilpailuluokkaan, jossa oli neljä urosta. Frodo nostettiin hänniltä toiseksi ja saatiin vielä elämämme kolmas SA.


PU-kehään asti pääsi kuusi urosta. Junioreiden lisäksi yksi nuori (Frodon veli Retu), valio ja kaksi veteraania. Valio ja toinen veteraaneista pudotettiin pois ja Retu laitettiin Frodon edelle. Tuomari juoksutti vielä kierroksen ja pisti lopulta veteraanin (Frodon ukki Weega) Frodon ohi. Ei kyllä ihmekään, kun Frodo taas yritti mennä kaikkialle muualle, paitsi suoraan eteenpäin. Eli Frodo oli lopulta PU4.

16 kk maskuliininen juniori. Hyvät mittasuhteet, hyvä ylälinja. Melko voimakas otsa. Hyvät korvat, kauniit silmät, oikea purenta. Hyvä kaula ja eturinta. Tasapainoisesti kulmautunut. Riittävä rintakehän pituus, hyvä luusto ja käpälät. Karva voisi olla kovempaa. Liikkuu reippaasti. Hyvä asklepituus ja yhdensuuntaiset liikkeet. Hyvä häntä. Miellyttävä käytös.

Tuomari tuli vielä lopuksi kehumaan Frodon kokoa(!!). Sanoi, että on ilo nähdä oikean kokoinen uros, kun nykyään moni corgi tuppaa olemaan liian iso. Kehotti kuitenkin vielä harjoittelemaan kehässä liikkumista. Mutta positiivista on, että naistuomareita Frodo ei yhtään arista pöydällä tai muutenkaan. Reippaasti seisoi eikä luiminut kehässä yhtään, kun tuomari tuli katsomaan ilmettä. Saattaa olla, että käydään nyt vaan naistuomareilla hakemassa hyviä kokemuksia kehästä, ennen kun kokeillaan miestuomaria.

Kuvista kiitos Hannele Leppänen!

perjantai 29. tammikuuta 2016

Tammikuun pikakuulumiset


Tammikuu oli pakkaskuu ja aika visusti vietettiin aikaa sisätiloissa. Frodon anturat näköjään kuivavat helposti pakkaskeleillä ja olen nyt yrittänyt ahkerasti rasvailla niitä, jotta eivät halkeile haavoille asti. Tassuhaavat osaavat olla kurjia, joten toivottavasti niiltä näillä toimenpiteillä vältytään. Ostin Frodolle tuollaiset tossutkin, koska muuten se nuolee tassut heti putipuhtaaksi. Tummeli on pojan mielestä aika herkkua... Keittelin itse vielä oman tassuvahasekoituksen ulkoilukäyttöön. Tästä tulossa DIY postaus kunhan saan vielä jalostettua ohjetta ja testattua käytännön toimivuuden.


Pakkasista oli jotain hyötyäkin, nimittäin innoissani ostin meidän parvekkeen täyteen lihoja. Tosiaan kun kunnon pakastinta ei löydy, niin talvi on hyvää aikaa kokeilla raakaruokintaa. Herra nirsollekin on maistunut aivan loistavasti. Harmi vaan nyt kelit ovat lauhtuneet nollaan ja hieman tuskissani survoin kaikki loput lihat jääkaapin pakastelokeroon. Kyllä ne juuri ja juuri sinne onneksi mahtuivat. Frodon suureksi harmiksi paluu nappularuokintaan koittaa piakkoin, ellei nyt satu vielä pakastumaan uudelleen.


keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Näyttelyvuoden avaus - Kajaani KV 10.1.

Hieman jälkikäteen tulee taas tämä postaus, kun on ollut ihan älyttömän kiire opintojen parissa. Mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan.


Eli näyttelyvuosi avattiin 10.1. Kajaanissa. Hieman tuli kyllä viikolla arvottua, lähdetäänkö matkaan ollenkaan. Olin jo aiemmin ehtinyt katua, että menin taas ilmoittamaan Frodon miestuomarille. Pakkaskelit huitelivat näyttelyviikolla lähes 30 asteen tuntumassa ja tiesin että miun autovanhus ei kyllä starttaa pihasta minnekään yli 10 asteen pakkasilla. En nimittäin sattumoisin omista autopaikkaa, joten lämmittäminen ei ole mahdollista. Lisäksi mietin hallissa tarkenemista, mutta tämä osoittautui onneksi turhaksi huoleksi.

Loppujen lopuksi saatiin sovittua kimppakyyti ja pakkanenkin oli mukavasti lauhtunut alle 20 asteeseen näyttelypäivänä. Tulipahan vietettyä mukava päivä hyvässä seurassa.


Tulostasolta ei jäänyt mainittavaa kerrottavaa jälkipolville. Frodo taas arvatenkin pelkäsi tuomaria, joka oli vielä kaiken lisäksi tarkka pöytäkäytöksestä. Kehässä jaettiin EVA:akin tästä syystä, että EH/2 oli ihan hyvä tulos meille. Tuomarina Harry Tast.

Erinomainen, tiivis, vankka runko. Komea ryhti. Voimakas urosmainen pää. Leveä korvien asento. Hyvä raajarakenne. Lyhyt rintakehä ja pitkä lanne. Liikkuu tehokkaasti. Käytös vielä epävarmaa.

Junnu-urokset (joita oli muuten kolme kappaletta) sijoitettuaan tuomari tuli vielä erikseen sanomaan, että liikkeessä koira vapautuu, mutta heti seisoessa epävarmuus näkyy. Ja se on kyllä totta. Uskallaan väittää, että Frodolla ei oikeasti ole liian leveä-asentoiset korvat, mutta kuten tuosta ylemmästä kuvasta näkyy, näyttelypaikalla epävarmuus ottaa vallan ja korvien kanto unohtuu. Vertailuksi vaikka tämä vapautuneemmasta korvien asennosta.

Eipä se auta kun harjoitella. Tänä vuonna todennäköisesti jätetään muutenkin näyttelykäyntejä hieman vähemmälle, kuin viime vuonna ja yritetään keskittyä muuhun harrastamiseen. Mutta katsotaan miten suunnitelmat lopulta elävät.

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Vuosi 2015

Viime vuosi on nyt paketissa ja nyt on aika pohtia mitä siitä jäi käteen. Päällimmäisenä tietenkin suuri suru Kössin poismenosta, joka oli omalla tavallaan myös helpotus. Elokuusta alkaen tuli oikeastaan päivittäin murehdittua tulevaa ja pmietittyä, osaako sen lopullisen päätöksen tehdä tunteistaan huolimatta. Nyt tämä taakka on poissa ja on yritettävä jatkaa eteenpäin, vaikka vaikealta se välillä tuntuukin.


Viime vuodelle en asettanut mitään tavoitteita. Blogin luonnoksista löytyy kyllä uuden vuoden aikaan aloittamani postaus, jonka alkuun olin kirjoittanut seuraavasti: Joulu meni, vuosi vaihtui. Sattuu ajatella, että tämä oli todennäköisesti Kössin viimeinen uusi vuosi. Muistan kyllä, että viime vuodenvaihde meni hieman surullisissa tunnelmissa. Silloin todella iski tajuntaan, että Kössi ei ole täällä ikuisesti.  Jostain syystä jäin vellomaan tuohon ikävään ajatukseen ja koko postaus jäi julkaisematta. Mutta Frodolle olin tiivistetysti kirjannut tavoitteeksi näyttelykäyntejä, tokokokeen ja viralliset terveystarkit isolla kysymysmerkillä.


Tavoitteisiin pääosin päästiin. Kierreltiin ahkerasti näyttelykehissä ja hieman yllättäen saatiin myös yksi SERT. Treenattiin tokoa ja lisäksi ihan uutena rallytokoa, kokeeseen asti ei vielä uskallettu. Ehkä tänä vuonna sitten? Lisäksi käväistiin virallisissa terveystarkeissa ja tuloksista ei paljastunut mitään yllättävää.

Tavoitteita tälle vuodelle
- valokuvaa enemmän (jotta blogissa olisi edes joskus julkaisukelpoisia kuvia kännykkäräpsyjen sijaan)
- eroon kisajännityksestä!
- paikka jonkun lajin treeniryhmästä
- yritetään voittaa Frodon pelko miehiä kohtaan
- viralliset selkäkuvat?

- RTK1, ehkä jopa avoimeen kisaamaan
- tokossa korkataan kokeet, tulostavoitteena ALO1
- aloitellaan agility ainakin höntsäilymielessä
- näyttelyistä SA, ehkä toinen SERT
- MH luonnekuvaus?

Tärkeimmiksi noista voisi varmaan nostaa tuon miespelon työstämisen sekä kisakynnyksen ylittämisen tokossa ja rallyssä. Näyttelyissä varmasti tullaan käymään, mutta tuloksista nyt ei voi mitään sanoa. Veikkaan, että kaikkia tavoitteita ei kyllä vuodessa saavuteta mutta eiköhän me edes jotain. Vuosi on kuitenkin pitkä aika ;)

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!