perjantai 28. marraskuuta 2014

Ensimmäinen yö takana


Ensimmäinen yö meni yllättävän hyvin. Vain ennen nukkumaanmenoa kuului hieman piippausta ja sen jälkeen poika nukkui rauhassa melkein tunnin. Kymmenen jälkeen alkoi melkein tunnin kestänyt huutokonsertti, jonka aikana toivoin että olisi tullut haettua kaupasta ne korvatulpat... Ratkaisin ongelman tunkemalla kuulokkeet syvälle korviin ja pistin akustista musiikkia soimaan taustalle. Toimi! Tosin tänään lähetin Tonin kauppaan hakemaan niitä korvatulppia seuraavan yön varalle... Loppuyön pentu nukkui melko rauhallisesti, mitä nyt kuului pientä piippausta kolmen ja viiden aikoihin. Huutokonsertti kuitenkin jatkui taas heti aamulla herättyämme kahta kauheampana. Anteeksi naapurit!



Äsken käytiin pihalla riehumassa pahimmat energiat pois, jotta pentu toivon mukaan nukkuisi rauhassa sen kahden tunnin ajan, jolloin minulla on luentoja. Onneksi koulussa nyt sattuu olemaan lyhyitä paiviä ennen joulua, joten jää hyvin aikaa olla pennun kanssa.

torstai 27. marraskuuta 2014

Kotona ollaan!


Äsken saavuttiin kotiin ja parin kilometrin automatka meni hyvin! Nyt Frodo jo kuorsaa keskellä eteisen lattiaa... Luonnollisesti heti ensitöikseen se teki tarpeensa sisälle, vaikka ulkonakin käytiin ;) Tästä se koiranomistajan arki taas alkaa...

maanantai 24. marraskuuta 2014

Frodo



Tässä se nyt on. Hakupäivä sovittu ensi sunnuntaille. Aivan mahdotonta käsittää, että pentu on nyt ihan oikeasti tulossa meille. Kun on pari vuotta haaveillut koirasta päivittäin ja miettinyt aina "että sitten kun joskus se pentu tulee..." on ilmeisesti aika vaikea sisäistää, että se "sitten joskus" on jo ihan kohta. Kuten otsikko kertoo, pojan kutsumanimeksi tulee Frodo the Reppuli. Tuollaisia pikkuhobittejahan nuo corgit on.

Olin muuten eilen avustamassa lauman kuvauksessa ja mielenkiintoista oli. Pentujen kuvaaminen vaatii kyllä salamannopeita refleksejä ja pitkää pinnaa ;) Mutta kaikista kuudesta veljeksestä saatiin edustavat otokset! (Tämänkin postauksen kuvat ovat eiliseltä, kiitokset Hannelelle kuvista!)

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

DIY: Vetoleluja vanhoista t-paidoista


Tähän helppoon projektiin kelpaavat kaikki reikäiset, maalitahraiset ja kuluneet trikoopaidat. Ensiksi siis leikataan paidat matonkuteiksi. (Valmis matonkude kelpaa toki myös, jos sitä sattuu löytymään.) Aloitetaan saksiminen paidanhelmasta ja leikataan paidan ympäri yhtenäinen, noin 3cm leveä suikale. Kannattaa tarkistaa, että paidan sivusaumakohdat pitävät leikatussa kuteessa, jottei kude hajoa pieneksi silpuksi. Huomasin myös, että leikattu kude kannattaa kertaalleen venyttää ennen kerimistä, sillä silloin se rullautuu pyöreäksi paremmin. (Mikäli rullautuu. Tuo vihreä paita esimerkiksi ei rullautunut ollenkaan, vaan pysyi tasaisena suikaleena.)



Seuraavaksi otetaan kahdeksan pätkää haluttuja värejä ja solmitaan ne päästä yhteen. Itse käytin arviolta päälle 1,5 metrisiä suikaleita, joista tuli noin 30cm pitkä vetolelu. Uskaltaisin varovasti väittää että noin 50cm kudetta vastaa 10cm:ä valmista lelua. Kannattaa kuitenkin ottaa hieman ekstraa hapsuja ja päätysolmuja varten.


Kun olet tehnyt solmun, aseta lelun alku pöydälle hapsut alaspäin ja jaa kuteet neljään kahden ryhmään kuten allaolevassa kuvassa.


Sitten varsinainen punonta. Tekniikkana käytin munkinnyöri nimistä tekniikkaa, johon löytyy esimerkiksi täältä selkeät ohjeet. Tässä nyt kuitenkin muutama havainnollistava kuva käytännöstä, jos niistä jotain apua sattuu olemaan. Eli otetaan vasemmanpuoleiset suikaleet käden päälle ja nostetaan ne noitten ylimmäisten yli. Käsi (tai sormi) jää tuohon lenkkiin. Sitten nostetaan ylimmäiset suikaleet oikeanpuoleisten yli...


...ja oikeanpuoleiset alimpien yli käden päälle. Viimeinen vaihe on pujottaa alimmat suikaleet käden päällä olevien suikaleiden yltä ja alta. (Kuva havainnollistaa ehkä paremmin.)


Sitten kiristetään ja pitäisi muodostua allaolevan näköinen solmu. Jatketaan punontaa toistaen ohjetta, eli otetaan vasemmanpuoleiset suikaleet käden päälle, siirretään ne ylimmäisten yli ja niin edelleen.


Kun lelu on mielestäsi tarpeeksi pitkä, tehdään solmu myös toiseen päähän ja tasoitellaan hapsut. Sittenpä lelu onkin valmis riepoteltavaksi.


(Kuten muuten ehkä huomaattekin, tuosta kirkkaanvihreästä paidasta tuli vähän resuisen näköinen punos, johtuen ihan siitä että se ei tosiaan suostunut rullautumaan nätisti pyöreäksi venyttelystä huolimatta. Ajanee silti asiansa vetoleluna.)

perjantai 21. marraskuuta 2014

Kaikki valmiina?

Enää muutama hassu päivä pennun tuloon! Tai no, maksimissaan päälle viikko. Vielä ei olla sovittu tarkkaa hakupäivää. Sunnuntaina käyn katsomassa pentukatrasta ja avustan niiden valokuvauksessa. Meidän pennellä on kuulemma jo toinen korva pystyssä. Äkkiä ne vaan kasvaa.

Viime päivinä on tullut shoppailtua ahkerasti kaikenlaista hyödyllistä ja kivaa. Aika vähän oikeastaan olisi varsinaiseti tarvinnut ostaa mitään uutta, kun kotoa löytyi valmiiksi jo melkein kaikkea. Esimerkiksi aktivointilelut otin suosiolla tänne, koska Kössi on alkanut tehdä protestipissat, jos hän ei saa nameja leluista ulos tarpeeksi helposti. Sellainen herttainen pappa meillä :D Aina vaan jaksaa ihmetyttää, mitä sekin vanhemmiten keksii.


Treenejä varten juomapullo, naksutin ja namitaskut. Namejakin löytyy kaapin kätköistä.

Peti sekä joskus vuonna kivi ja keppi lapinkoirakatselmuksesta voittamani huopa.


Ratian hihna Mustin & Mirrin muuttomyynnistä, panta Kössin voitto agilitykisoista.

Moleskine Dog Journal tärkeiden asioiden ylöskirjaamiseen.

Lisäksi löytyy vielä pari Lillin vanhaa pentupantaa, nahkahihna, monitoimitalutin, itse punottuja helminäyttelyhihnoja, kynsileikkuri, turkinhoitovälineet ja häkki oheishärpäkkeineen (peite, alustat, vesikuppi). Zooplussalta on vielä tulossa pari aktivointilelua, koulutusnameja sekä pentuaitaus. Meinasin vielä punoa muutaman vetolelun aikani kuluksi vanhoista t-paidoista. (Erillinen postaus ohjeineen ja kuvineen tulossa pian.) Myös pantatarvikkeita tilailin Antassulta, joten sellaisiakin tulee varmasti jossain vaiheessa ommeltua.

Jokohan tässä olisi tarpeeksi tavaraa yhdelle pennulle?

perjantai 14. marraskuuta 2014

Haaveista totta


Tuo poika ois 99% varmuudella muutaman viikon päästän meidän! Juuri se valkokorva, joka on ollut melko alusta asti suosikkini. Tosin valkoinen väri on jo korvasta lähes hävinnyt...

Miten tässä oikein jaksaa odotella?!

(P.S. Pahoittelen surkeaa kännykkälaatuista kuvaa.)

lauantai 8. marraskuuta 2014

Ikuisesti poissa, aina sydämessä


 Helmihaukun Wilma "Muusa"
27.2.2005 - 8.11.2005

Yhdeksän vuotta sitten saatettiin meidän kaunis pieni Muusa ikuiseen lepoon. Voiko siitä olla jo niin kauan... Se päivä ja kaikki sitä ennen tapahtunut ovat vieläkin tuoreina mielessä. Harmittomalta vaikuttanut vaiva muuttui yhdessä yössä painajaiseksi. Kipua, kärsimystä, pelkoa. Kuvia, joita ei saa koskaan pyyhittyä pois mielestä. Syyllisyyttä. Olisiko pitänyt huomata jo aiemmin? Olisiko jotain voinut tehdä toisin? Toivoa ei koskaan menetetty, mutta lopulta oli pakko luovuttaa. Muusa nukkui rauhallisesti pois, kun mitään ei ollut enää tehtävissä.

Silitin kyyneleet silmissä Muusan pehmeää turkkia viimeistä kertaa ennen laskua viimeiselle leposijalle. Oli niin helpottavaa nähdä, että kaikki kipu oli kadonnut Muusan kasvoilta. Se näytti aivan omalta iloiselta itseltään, siltä, että se olisi voinut seuraavana aamuna herätä uuteen päivään kuin tätä tragediaa ei olisi koskaan tapahtunut. Sellaisena haluankin Muusan muistaa. Tuntui niin tavattoman väärältä jättää Muusa yksin pimeään, routaisen maahan kaivettuun pieneen kuoppaan peittonaan vain kerros multaa. Oli hyvin vaikea tajuta, että se olisi lopullista. Että Muusa ei enää kertaakaan heiluttaisi häntää tai vikisisi riemusta meidät nähdessään. Jäi vain tyhjyys ja suru. Niin väärin, että nuoren koiran elämä loppuu ennen kuin se on kunnolla ehtinyt edes alkaa. Elämä ei ole aina reilua.





Kiitos Muusa siitä lyhyestä ajasta, jonka saimme viettää kanssasi! Muistot haalistuvat, mutta ne eivät katoa koskaan.

perjantai 7. marraskuuta 2014

Kuvahaaste

Bongasin tämän haasteen houndstooth blogista.

Ohjeet: Kuvahaasteen ideana on laittaa 1-2 kuvaa ennalta määrättyihin kategorioihin. Sen jälkeen kirjoitat pienen perustelun/kuvatekstin miksi valitsit juuri sen kuvan. Lemmikin täytyy esiintyä kuvassa tavalla tai toisella. Tarkoituksena ei ole ottaa uutta kuvaa, vaan kaivaa juurikin niitä vanhoja. Voit osallistua kaikilla lemmikeilläsi, jos niin haluat. Haasteen jälkeen haasta uudet blogaajat ja muista huumori!

Kategoriat: paras yhteiskuva, treenaamassa, kisaamassa, paras kesäkuva, paras talvikuva, tunnelmallinen kuva, hassuin ilme, lomalla, töissä, tihutöissä ja toinen identiteetti

Haastamme: Kaikki jotka tämän sattuvat lukemaan. Jos teet haasteen tätä kautta, olisi mukavaa jos linkkaisit blogisi kommentoimalla tähän postaukseen.

Paras yhteiskuva


Jos rehellisiä ollaan, tämä kuva on taustaltaan ja rajaukseltaan aivan hirveä, mutta tunnelma ratkaisee. Jotenkin tässä kiteytyy niin hellyttävällä tavalla vanhuuden ja nuoruuden välinen raja. Toiset ovat vasta aloittelemassa elämäänsä, kun taas toinen alkaa olla omansa loppupuolella.

Treenaamassa


Meitä on näköjään kuvattu treeneissä viimeksi silloin, kun digikameroitakaan ei ollut vielä olemassa... Kuva on agilityn alkeiskurssilta vuodelta 2003. Tässä odotellaan omaa vuoroa päästä harjoittelemaan eteenlähetystä. 

Kisaamassa


Kisakentiltäkään meillä ei ole juuri valokuvia, kun videointi on huomattavasti hyödyllisempää. Tässäpä siis myös kuva filmiajalta, ensimmäiset agilitymöllimme vuodelta 2003. Päästiin jopa maaliin asti, vaikka tuo taustalla näkyvä loskalammikko oli Kössin hienostuneille käpälille lähes ylitsepääsemötän este. Muusta radasta nyt puhumattakaan... Mutta ainakin yleisöllä oli hauskaa ja meidät palkittiin kisojen persoonallisimpana parina.

Paras kesäkuva


Paras talvikuva


Tunnelmallinen kuva


Hassuin ilme


Tähän kategoriaan olisi kelvannut noin miljoona muutakin kuvaa! Kössi on harvinaisen ilmeikäs tapaus ja tämä on vain yksi esimerkki sen lukuisista naamanvääntelyistä.

Lomalla

 

Ei huolen häivää! Jos Kössin mielipidettä kysyttäisiin, niin aina olisi kesä ja pihalla tuuhea nurmikko, jolla kieriskellä päivät pitkät.

Töissä


Tässä Kössi rodunomaisessa käyttötarkoituksessaan eli jänismetsällä. Tai siis ainakin seisoskelemassa tiellä, jonka vieressä on metsää ja kuuntelemassa Hipun ajoa. Tarpeeksi lähellä? Noh, pointsit edes yrityksestä! Kävi se ryöjäämässä vähän heinikossa ja ojassa, mikä oli aika hieno saavutus herra hienohelmalle. Kuten kuvasta näkyy, töitä on tehty kovastikin ;)

Tihutöissä



Toinen identiteetti


Kenties mutantti...?

tiistai 4. marraskuuta 2014

Corgimakkaroita



Tämmöisiä pötkylöitä olen jo kahdesti käynyt hypistelemässä ja on ne vaan supersuloisia. Tuo ylemmässä kuvassa oleva valkoraitakorva on henkilökohtainen suosikkini. Siellä saattaa mahdollisesti olla meillekin pentu kasvamassa, mutta katsellaan tilannetta ihan rauhassa. Pessimistihän ei tunnetusti pety.

Muutamien viikkojen päästä ehkä tiedetään, saadaanko jouluksi pörröinen paketti :)